Lauantai 7.7 kuusi viikkoa ja kaksi päivää

Pentujen osalta viikonloppuaamu alkoi jo aikaisin. Kuuden aikaan pentuaitauksesta alkoi kuulua melkoista älämölöä ja päätin tehdä pennuille pienen välihuollon. Pennut pääsivät vajaaksi tunniksi pihalle leikkimään ja syömään. Kaikki pennut viilettivät pitkin pihaa intopiukkana. Ihana niitä on katsella, vaikka unta olikin takana vajaan viiden tunnin verran. Seiskan maissa pennut pääsivät jatkamaan yöuniaan. Alakerrasta kuului pientä protestointia, mutta kaipa nuo tovin malttoivat nukkuakin.

Ysin jälkeen heräsin oikeasti ja päästin pennut taas pihailemaan. Piha oli käytössä kokonaisuudessaan kun osa pennuista viiletti takapihalla ja osa etupihalla.

Kerättyäni pennut, kamat, lapset ja itseni autoon suuntasimme kohti Keravaa ja pentujen isoisovanhempia. Autoilimme siis tutustumaan Pipsan äidin ja iskän pihaan sekä Pipsan veljenpoikiin. Sukuloimassa vierähtikin kunnon tovi. Fresco, Musti sekä vieraat ihmiset eivät ihmetyttäneet pentuja ollenkaan. Mustin haukkuminen aiheutti alkuun pientä ihmetystä, mutta loppua kohden haukku alkoi käydä hyvinkin tutuksi. Vieras ympäristö ihmetytti vähän aluksi, mutta vierailun loppuvaiheessa pennut riiviöivät tavalliseen tapaansa. Pennut pelasivat palloa, juoksivat pihalla ja repivät innoissaan uima-altaan alusmuovia. Ja tietenkin nukkuivat hyvät tovit. Kotimatka sujui rauhallisissa merkeissä, vierailu oli selvästi väsyttänyt pikkupentuja sopivasti.

Tunnin kotimatka oli selvästi juuri sopiva aika akkujen täyttymiseen. Kotona pihalla kaikki jaksoivat taas alkaa puuhaamaan. Lyhyen pihailun jälkeen siirryimme sisälle, jossa leikkiminen jatkui vielä tovin ennen nukahtamista. Pennuilla on ihana tapa nukahtaa kesken kaiken - ja mihin tahansa. Väsyneitä pentuja löytyy aina pitkin olkkarin ja keittiön lattioita.

Kotiin päästyämme saimme kyläilijöitä. Kylään tulivat Tiina ja Minna sekä koiruudet eli Simba-tädin, Nera saksanpaimenkoiran ja Welmu karjiksen. Pennut pääsivät endimmäistä kertaa tapaamaan Neraa ja Welmua, Simba oli niille jo ennestään tuttu kuono. Pennut suhtautuivat hyvin tyynesti Neraan ja Welmuun. Myös Welmu malttoi olla tosi nätisti pentujen kanssa nuoresta iästään huolimatta. Huti ja Welmu löysivät etenkin yhteisen sävelen. Huti ja Hoppu pääsivät kyläilyn aikana tekemään isoa agiputkea. Sara nosti toiseen päähän ja minä kutsuin. Huti teki putkea omaan tuttuun tyyliinsä - täysillä. Hyvä että pienet jalat vauhdissa pysyivät! Kameran tarkennus nimittäin ei pysynyt ;-). Hoppu suhtautui tehtävään rauhallisemmin. Se tuli, mutta hitaammin ja vähän pohtien.

Kyläilyn jälkeen pennut pääsivät aitaukseen lepäämään. Ne nukkuivat tyytyväisenä pari, kolme tuntia. Akkujen latauduttua lähdimme pihalle iltariehulle. Pennut kävivät mukana lyhyellä lähimetsän lenkillä. Ensin mukaan lähtivät Heti, Höyry ja Huti. Muut eivät malttaneet lähteä mukaan vaan jäivät leikkimään pihaan. Toiselle minilenkille lähtivät Hoppu, Hihku, Hirmu ja Höyry. Kun olimme päässeet noin 200m päähän metsään, puska takanamme alkoi kohista. Siellä oli Heti, joka oli lähtenyt sisulla peräämme heinikkoa pitkin. Tehotyttö <3. Minilenkkien jälkeen pennut puuhasivat vielä innoissaan pihassa. Ne löysivät uuden hyvän leikkipaikan pihaterassilta ja sen alta.
Niin on taas yksi puuhakas päivä paketissa. Huomenna lisää!

Tältä päivältä on paljon kuvia, mutta en saanut niitä vielä purettua tietotekniikkatukihenkilön eli Maken poissaolon vuoksi. Huomenna niitäkin jos vaan mitenkään ehdin.

Maanantai 2.7 viisi viikkoa ja neljä päivää

Lyhyt postaus siitä, mitä tänään ehdittiin tehdä.

Aamu sujui perinteisesti: heräsin pentujen huutoon, päästin Nepen ja pennut pihalle ja tultiin sisälle. Pihailun jälkeen terroristit pääsivät syömään ja riehumaan sisällä. Ja sen jälkeen pitikin jo kiirehtiä töihin.

Töissä pentujen päivä sujui rauhallisesti nukkuen. Työpäivän lopuksi pennut pääsivät pihanurmikolle syömään ja pissimään.

Illalla meillä kävi ystäväni Maria lapsineen. Lapset riehuivat pitkin pihaa ja pennut keskittyivät omiin puuhiinsa. Vieraita lapsia ei ihmetelty ollenkaan.

Illalla pennut joutuivat hetkeksi vankilaan (lue pentuaitaus) kun yritin saada kuvakaaosta hallintaan ja kuvia jaettua nähtäväksi teille muillekin.

Iltaulkoilulla virtaa sitten riittikin, ympäri pihaa juostiin pää viidentenä jalkana :-).

Perjantai 6.7 kuusi viikkoa ja yksi päivä

Pennut kävivät tänään silmätarkadtuksessa Tampereella. Sanna Elfving havaitsi Häyryllä iiriksen hypoplasiaa, jota kuulemma esiintyy jonkin verran sinisilmäisillä koirilla. Muilla kaikki täyttä priimaa. Iiriksen hypoplasia on synnynnäinen muutos, joka ei etenä. Hypoplasia tarkoittaa sitä, että iiris on tavallista ohuempi. Siinä ei ole reikää, kuten colobomassa vaan se on ikäänkuin läpikuultava. Muutos saattaa aiheuttaa siristelyä auringonvalossa, mutta muuta haittaa ei ole luvassa Höyryn elämään.

Kaikki pennut olivat vastaanotolla hyvin reippaita, Heti ja Huti jopa turhankin reippaita vastustellessaan tutkimista :-). Niiden mielestä oli aivan ällöä pitää päätään paikallaan. Pennut tutkivat toimenpidehuonetta innoissaan, Hirmu jopa kaatoi rosliksen roskispussia repiessään. Pöydällä ketään ei jännittänyt vaan ne olivat siinä hyvin tottuneesti. Kun pennut joutuivat odottamaan vuoroaan kuljetusboksissa, alkoi hirveä huuto: meidät on teljetty, päästäkää ulos!

Silmätarkin jälkeen lähdimme koiruuksien kanssa vähän lenkkeilemään. Päädyimme Hakametsän jäähallin vieressä oleville nurmikoille, jossa pennut pääsivät tepastelemaan ja puuhailemaan. Kaupungin äänet eivät ihmetyttäneet ja myös ohikulkeviin polkupyöriin ja ihmisiin suhtauduttiin varsin tyynesti. Pikkuisen kävelymme lopulla törmäsimme pieneen lammikkoon, jossa pennut kävivät kastamassa tassujaan. Vajaan tunnin puuhattuaan pennut kävivät tyytyväisinä puun varjoon nukkumaan.

Tänään minulla oli tiedossa viimeinen työpäivä ennen kahden viikon pentulomaa. Töihin päästyämme päästin pennut Tervakosken nurmikolle syömään ja tyhjennykselle. Työpäivä sujui pennuilta taas hyvin rauhallisissa merkeissä. Itse jouduin sen sijaan juoksemaan pää kolmantena jalkana. Työpäivän jälkeen oli ohjelmistossa vastaava tankkaus ja tyhjennys kuin ennen työpäivää.

Kotiin päästyämme meitä oli vastassa oman perheen lisäksi Maken sisko perheineen. Tony leikki pentujen kanssa aivan innoissaan ja pennut olivat vähintään yhtä innoissaan. Ne kiipeilivät Tonyn päällä, purivat nenästä ja roikkuivat vaatteissa. Kaikilla oli päällä aivan tolkuton iltariehu! Sarin koiraan, lapinkoira Lädeen sekä pennut että Nessa suhtautuivat tosi kivasti. Pennut eivät jännittäneet Lädeä ollenkaan. Läde käyttäytyi tosi nätisti. Se piti pentuihin kohteliasta etäisyyttä ja kävi välillä nuuskimassa niitä ja heiluttamassa häntää. Sisällä Läde pysytteli mielellään vähän kauempana, se taisi haluta pysytellä pois piikkihampaiden ulottuvista.

Melkoista actionia oli jälleen päivä täynnä ja pennuille paljon hyviä, uusia kokemuksia.

Tuossa vielä pari kuvaa meidän reissupennuista.

Tiistai 26.6 neljä viikkoa ja viisi päivää

Tänään vietettiin aktiivista vapaapäivää. Aamu-ulkoilun ja pienen lepoihetken jälkeen suuntasimme pentujen kanssa kirppikselle. Pennut kyllä oikeastaan vain autoilivat, mutta kumminkin.

 

Kirpputorilta löysin vanhat, vielä hyvin toimivat vaunut visiotani varten. Niistä oli tarkoitus rakentaa pennunkuljetusrattaat. Eli rattaiden pohjalla kasataan ja kiinnitetään kaksi kuljetusboksia. Kärry toimi paremmin kuin hyvin! Pennut pääsivät mukaan järvenrantaretkelle ja lapsia hakemaan kärryjen kyydissä. Kätevää ;).

 

Pentuja kävivät tänään ihailemassa Tuuli, jolle on lähdössä sijoitusnarttu sekä Marika, jolle on lähdössä yksi uroksista. Hienot kodit siis tiedossa molemmille! Marikan ja Tuulin lisäksi meille tuli kylään lasten kaksi kaveria. Pihalla siis riitti taas vaihteeksi vilinää.

 

 

Sunnuntai 1.7 viisi viikkoa ja kolme päivää

Aamupäivällä suuntasimme koko perheellä Maken vanhempien mökille Nummelaan. Minä, Make, Sara, Eetu, Nessa ja Ryhmä Rämä <3. Olihan siinä vilskettä!

Kotiin pässtyämme teimme pihapuuhia ja pennut olisivat saaneet telmiä pihassa. Suurin osa pennuista oli edelleen tosi väsyneitä, joten lyhyen puuhailun jälkeen ne jatkoivat uniaan.

Illalla saimme vierailulle Evan ja sijoituskoirani Prillan sekä Evan lapset Esterin, Maxin ja Oscarin. Prilla suhtautuio pentuihin tosi kauniisti. Pennut juuri ja juuri noteerasivat uuden koiran, ne alkoivat jo olla aika väsyneitä kaikesta ulkoilusta.

Lauantai 30.6 viisi viikkoa ja kaksi päivää

Tänään meidän kennelissämme oli oikeat avointen ovien päivät. Yökyläilijät valuivat pikkuhiljaa koteihinsa. Sini ja Ida, Pipsa, Minna sekä Heli perheineen kävivät pentuja katselemassa.

Sini ja Ida saapuivat meille juuri kun pennut pääsivät ensimmäiselle aamu-ulkoilulleen. Ja virtaa riitti! Pennut olivat varsin aktiivisia ja vauhdikkaita. Ne yllättivät minut erittäin postitiivisesti, kun sain koko pentupoppoon houkuteltua mukanani sisään temmellystä jatkamaan. Sisällä saivat nilkat, lelut ja lattialla lojuvat vaatteet kyytiä.

Kun Minna tuli, olivat pennut ehtineet torkkua hetken ja olivat uudestaan vauhdissa. Mutta se ei kuulemma pelästyttänyt pois, pentua Minna on edelleen ottamassa. Hyvä niin. Pääsee varmasti loistavaan kotiin!

Pentujen päivä oli täynnä ulkoilua, sisällä käytiin vain välillä lepäämässä. Pentujen leikkeihin tulee koko ajan lisää vauhtia. Ne juoksevat, purevat ja taklailevat toisiaan villisti. Oma piha on jo hyvin tuttu paikka, pennut leviävät pitkin sivu-, etu- ja takapihaa ulkoillessaan. Kaikista löytyy itsenäisyyttä: ne irtoavat välillä pitkällekin puuhailemaan. Ja kun muita pentuja nostetaan sisälle lepäämään, yksi saattaa jatkaa hanskan tappamista tyytyväisenä ulkona.

Pipsa kommentoi sitä, miten paljon pennut olivat kehittyneet ja muuttuneet koiramaisemmiksi viikon aikana. Ja tottahan se on, niistä on kuoriutunut todellisia monsteripentuja! <3 Monsteripennut <3

Perjantai 29.6 viisi viikkoa ja yksi päivä

Aamu-ulkoilun ja sisällä puuhastelun jälkeen pennut jäivät päiväksi kotiin. Kaikki oli Maken mukaan sujunut rauhaisasti ja melko hiljaisesti.

Kotiin päästessäni pennut olivatkin täynnä virtaa. Ne juoksivat ja painivat innoissaan ympäri pihaa. Vajaan tunnin juoksentelun jälkeen oli aika vähän ladata akkuja.

Marika kävi jälleen moikkaamassa uutta perheenjäsentään. Kovasti olivat pennut kasvaneet ja muuttuneet enemmän koiriksi, kuulemma. Myös terävien hampaiden puruvoimaa ihailtiin.

Marikan lisäksi meillä kyläili kaksi Maken kaveria, jotka innostuivat pentuja silittelemään ja pitämään sylissä. Pennut suhtautuvat vieraisiin ihmisiin varsin mutkattomasti, tulevat roikkumaan lahkeissa ja kiipeilevät syliin. Hauskoja riiviöitä.

Huomenna sitten lisää vieraita...

Heti